Gossips and magnificent nails.

Moikkamoi kaikille taas,


lähestyvä kylmä syksy ja viimeiset kesän rippeet on saaneet mun mielen tosi haikeaksi viimeisen viikon aikana. Oon ollut tosi down, eikä ees hellät hetket mr. CEO:n kanssa oo tehneet mun haikealle fiilikselle käytännössä mitään. En oo oikeestaan edes jaksanut laittautua kummemmin, vaatetus on ollut lähinnä rento casual&blue jeans viime aikoina.
 Korkkaritkin jäivät kaappiin pölyttymään ja oon kulkenu "käytännöllisemmissä" kengissä, eli balleriinoissa. Näin yhtä vanhaa luokkakaveria tänään, joka huomautti vähän piruillen mun vaatteista. Nähtiin Stockkan herkussa ja olin just ihan super ankeen näköisenä tullut töistä ja lastasin jotain random hedelmiä mun koriin kun se tuli moikkaamaan ja mainitsi et mun tyylli on nykyään " jotenki luonnollisempi".



Excuse me? Ihan vittu todellakin jaksan vielä huolitella itseäni, vaikka onki ollut vähän kiire ja syysmasista.

Kaiken lisäksi Anu Saagimin mielipide rumien ihmisten tarpeesta käydä leikkauttamassa kasvojaan sai mun haikeuden ja ärtyisyyden muuttumaan mulle ei-niin-tyyppilliseksi epävarmuudeksi. Onko musta tulossa yksi niistä lössyköistä suomalaisista naikkosista, jotka vetelevät typerässä hiirenharmaassa seppälä-jakkupuvussa ja kynityssä sihteeritukassa läskimakkarat liian pienten farkkujen yli tursuten k-marketin kulmilla käsilaukku (ruma) täynnä tarjouskahvia?

Tai yksi niistä lähipubin ämmistä, joka kiskoo kaljaa suomi-paita päällä ja sössöttää kaljanhajuisena jostain vitun veteraaneista ja itsenäisyyssodasta 1700-luvulla. Huoh.

Ihana oikeestaan et Anu uskaltaa sanoa suoraan mitä oikeat naiset ajattelee muitten naisten ulkonäköasioista, ja että kauniilla mutta myös meillä ÄLYKKÄILLÄ on niin upea edustaja kuin hän. Katsokaa miten raikkaat kasvot! Gotta love that lady!




Jos vaikka vertaa Anu Saagimia johonki Marie Curieen:



niin voitte varmaan päätellä kumpi on oikeesti helposti lähestyttävämmän, naisellisemman ja miellyttävämmän oloinen? Mä ainakin keskustelisin mieluummin Saagimin kanssa...

Mut anyways, Anun kipakat kommentit sai mut ryhdistäytymään ja viilaamaan itteäni syyskissakuntoon.

Löysin netistä kaikkia inspiskuvia mun tulevalle syyslookilleni ;)























Tää oli vähän tämmönen sydämmenkevennyspostaus! Ens kerralla vähän tasokkaampaa settiä!

<3 Jasmin

Girls just wanna have fun

 Terveisiä ihanista puutarhajuhlista Stellan luota! Aurinko ei näyttäytynyt kovin paljon, mutta se ei meitä haitannut, sillä säteillään itse kuin tuhat aurinkoa. Stella oli laittanut puutarhaa kuitenkin tosi kauniiksi ja tarjolla oli herkullisia snack-paloja. Emme syöneet niitä kyllä itse paljon, sillä minute on your lips, forever on the hips... Linjojaan on tarkkailtava. Juhlissa oli paljon vieraita, kaikkea tosi nuorta ja menestyvää porukkaa. Komeita miehiä ja kauniita naisia. Rehellisesti sanoisin kyllä, että me oltiin kauneimmat. Ollaan aikamoisia kisuja nimittäin.

Sexy and we know it

 Yläpuolella on kuva meidän kuumasta tyttökolmikosta :) Siitä saa hieman käsitystä myös meidän illan asuvalinnoista. Vasemmalla Jasmine äärettömän seksikkäässä kirkuvan punaisessa kotelumekossaan, joka muuten paljasti anteliaasti myös neidin muhkeaa povea. Pitää sanoa, että miehillä oli tekemistä siinä että saivat pidettyä katseet Jasminen silmissä eikä rinnoissa! Keskellä Lotta, joka oli valinnut lempivärinsä mukaan nämä silkkiset fantastiset housut (Zara), joihin on hyvä yhdistää kullankimalletta sandaalien (H&M) muodossa. Kädessä on ihana skumppapullo, Pink-nimistä kuplivaa. Oikealla Stella seksikkäässä pikkumustassa (Zara), joka antaa oikeutta kaunottaren virheettömille säärille. Kengät on myös Zarasta. 
Ihana sattuma, että huomasin näiden meidän garden party-kuvien tuovan mieleen Stella McCartneyn vaatemalliston ja  "Garden partyn". Stella ja Stella, puutarhajuhlat ja puutarhajuhlat, glamour ja glamour... Ihan ku meidän juhlat. Katsokaa vaikka. Toi kolmas kuva etenkin on ihan kuin tuo kuva meistä! Ihanaa!

Stella McCartney resort 2013 Garden party

Kilpailimme kauneudellamme satumaisen puutarhan kukkasten kanssa ja voitimme. Loppuun vielä yksi astetta rohkeampi ja seksikkäämpi kuva meistä. Meitä ei pelota näyttää myös hieman ihoa, varsinkaan kun se on täydellisen kiinteää ja ruskettunutta ihoa ;)

Shampanjapullot siis poksuivat illan aikana. Lotalle tuli hiukan oksuolo puolenyön aikaan. (Varmaan Tuhkimollekkin tuli oikeasti siinä sadussa vaan oksuolo klo 12) Syy rähän on varmaan se, että Lottis on size 0 eli tosi hoikka ja hento ja sen takia pienikin määrä alkoholia nousee päähän. Jos on itsellä vähän enemmän massaa, on helppo arvostella hoikkia tyttöjä, jotka ei voi juoda niin paljon. Silloin oli Lotan siis aika lähteä Peten kanssa kotiin. Jasmine ja Stella jatkoivat kaupungin sykkeeseen. Annica lähti tosi aikaisin kotiin, mies odotti. Aika hurjaa, miten joku vaan hylkää tyttökaverit, kun löytää miehen. Toivotaan, että Annica kuitenkin jossain kohtaa palaa takaisin! 

Flower power is so last season!

Hei kaikki ihanat lukijat! Tuhat on ylitetty ja blogin suosio kasvaa! Haukkumisesta huolimatta meitä rakastetaan ja ihaillaan enemmän kun monia muita näin vähän aikaa bloganneita bloggareita! Ja me rakastetaan kaikkia faneja<3



Te ette ehkä tiedä vielä, mutta täytän kuukauden kuluttua 25. Se ja fakta siitä, että tahdon naimisiin mun beiben kanssa on saanut mut miettimään jotain asioita ja tärkeysjärjestyksiä uudestaan. Mä olen tällä hetkellä töissä ja opiskelen, mutta en koskaan halua olla sellainen nainen, joka jättää oman kodin uran varjoon ja sen takia ajattelin, että nyt on aika alkaa huolehtia puutarhasta. Siis omasta puutarhasta huolehdin kokoajan (eli siis häpykarvotuksesta), mutta parvekelaatikot terassilla on ollut aika tyhjinä jo tosi pitkään. Ja joo. Tiedän, ettei enää oo joku sesonki tai kesäaika kun jotkut no-lifet katsoo kalenterista, että luontoäidille sopii, että kylvetään kukkia, mutta halusin silti laittaa ekan ruukkukasvin kasvamaan. Ja mulle tulee tänään vieraita, niin ei mua ole aikaisemmin kiinnostanut miltä mun terrace näyttää.

Ostin yhden tollasen ihanan vaaleanpunaisen ison jutun, mutta en muista sen nimeä enää. Sitten piti ostaa multaa ja pienin oli sitten tietenkin joku fucking 5 kilonen säkki. Tosi karseeta oli kantaa sitä autoon ja raahata sisälle kotiin. Kuka edes tarvitsee noin paljon multaa? No anyways sitten aloin istuttaa sitä kukkaa ja se oli ihan kamalaa. Mun kynsi katkesi, sitä multaa meni kaikkialle ja mun Tommy Hilfigerin farkkuihin tuli tahroja. Onneksi ei ollut mitään parempaa päällä, mutta silti harmitti. Joku sano, että tää olis terapeuttista, mutta mitä hyötyä siitä on, että mua vituttaa ja ärsyttää toi likanen rehu? Tiedän ihmisiä, joilla menee tunteja viikossa siihen, että piha näyttää hyvältä ja sitten ne ite näyttää ihan paskalta. Ihan uskomatonta ajan hukkaamista. Mä mielummin otan jonkun ihanan kasvohoidon tai jotain ja olen sitten itse se kaunistus! Myös Tiedemies sanoi, että katselee mielummin mua kun jotain kukkia. Se tietää aina just oikeat sanat, mutta onkin insinööri eli tosi fiksu. Jos joskus saadaan iso piha, mä hankin puutarhurin tekemään paskahommat.



No sitten mun kynnet tuli ihan kamaliksi. Kuvassa miltä ne näytti, ihan hirveetä! Toi pyyhe on matkamuisto, kansainvälisiltä vesiltä. Matkustetaan tosi paljon ja toi ei ollut mikään halpa turistipyyhe, vaan sellasesta luksuspaikasta ostettu eikä todellakaan mikään halpa.



En sitten tietenkään ihan heti voi mennä johonkin manikyyriin, koska nyt on viikonloppukin tulossa, mutta onneksi tykkään itse lakata kynsiä ja laitoinkin ihanaa heleää pinkkiä (Mavalan Toulousea!). Sitten otin hiukan valkkaria ja skåål teille ihanille lukijoille ja hyvää viikonloppua!



With Love<3
Stella

Wounded angel

Hei kaikki! Nyt tulee varoittava tarina siitä miten kamalia ihmiset voi olla, mutta myös siitä miten ihania ihmiset voi olla <3

Olin lauantaina vähän juhlimassa ja tapahtu jotain ihan kamalaa. Alkuilta oli ihana, kun nähtiin yhtä tuttavaparia ja tehtiin niiden ihanassa asunnossa drinkkejä. Sitten mentiin jatkamaan turkulaiseen yökerhoon, Dynamoon. 

Dynamo on sellanen tosi cool ja hipstereiden suosima paikka, vaikka se ei olekaan mikään posh -paikka. Drinkit tulee tosi rumista laseista ja sisustus on aika karu, mutta se on sen paikan sellanen tyyli, että on tosi boheemia ja ihmiset on tosi cool sen kanssa. Yleensä pistän päälle jotain vähän "huonompaa" ja "ironista". Tällä kertaa mulla oli ihanat nudet korkkarit, mikroshortsit ja hihaton ruutupaita ja tietenkin punasta huulipunaa ja imagolasit, haha. Olin mielestäni tosi söpö ja mun kulta oli samaa mieltä. Dynkyssä kannattaa pukeutua persoonallisesti ja vähän tyhmästi, että sopii joukkoon. Mutta paikka on tosi cool, rento ja sellanen mesta, jossa kaikki vähänkin muotia seuraavat käy. Enhän mäkään siellä muuten olis, vai mitä! 

Sitten kävi jotain tosi kauheeta. Mulle tuli kauheen huono olo ihan yllättäen. Joku oli huumannut mut pistämällä mun drinkkiin jotain huumaavaa tyrmäystippaa tai muuta vastaavaa. Kaikki mun kaverit tietää, että en koskaan juo liikaa tai sekoile kännissä, joten oli tosi hirveetä, että alko huimata ja korkkareilla kävely oli tosi vaikeaa. Jouduttiin lähtemään ja Tiedemies tilasi taksin. Sanoin kuskille heti, että mut on huumattu, mutta silti se alkoi mesota, kun oksensin taksiin. Kivaa asiakaspalvelua! Juuri tämän takia ei usein huvita mennä taksilla, vaikka olisi varaa. Kuskit vittuilee ihmisille, jotka maksaa niille eli on asiakkaita. Sanoin, että mun poikaystäväni on insinööri ja hienossa firmassa töissä eli jonkun surkean ajurin on turha alkaa pätemään mulle. Sanoin myös, että en yleensä ole tällaisessa kunnossa, mutta mut on huumattu tyrmäystipoilla. Onko muilla samanlaisia kokemuksia Turun takseista? Mua suoraan sanottuna pöyristyttää! 

Päästiin hädin tuskin kotiin ja vieläkin ärsyttää. En halunnut mennä päivystykseen, koska ajattelin, että sitten pitää jonottaa kaikkien spurgujen kanssa terveyskeskuksessa lauantai-iltana niin no thanks! Oli muutenkin ilta piloilla ja tosi paha mieli. 

Kotona mä sitten olin jo ihan sekasin ja sammuin vessan lattialle. Mun kulta otti kuvia mun jaloista, koska mun sääret oli kuullemma kauniit jopa silloin. Se sanoi, että näytin mallilta tai enkeliltä. Aika hauskaa, että jopa sammuneena oon chic! Siitä tuli hiukan parempi mieli aamulla. Ihanaa, että joku rakastaa mua näin paljon ja sanoo mua aina kauniiksi. Ja kuvasta näätte mun ihanat kengät!

Jää vähän lyhyeksi tämä postaus, mutta kannattaa tosiaan varoa missä liikkuu ja mitä juo. Mä odottelen nyt, että mun ihana rakas pääsee töistä!  

Love you and I'm still standing! <<33 Stella <3

Little things make big things happen

Heippa! Tää on mun, eli Lotan eka blogipostaus, ikinä, niin hiukan jänskättää. Ajattelin kertoa hiukan fiiliksiä mun ja mun poikaystävän eli Pertin, eli Peten kauanodotetusta yhteenmuutosta, kuvilla höystettynä tiettykkin :) Ollaan seukkailtu pian pari vuotta jo, eli mun mielestä ollaan tosi maltillisesti tehty tää iso päätös. Muutan siis Peten luo ja haasteena on ollut saada siitä poikamiesboksista mun näköinen myös. Pienillä kauniilla yksityiskohdilla mä olenkin mielestäni saanut naisen kosketuksen näkymään siellä, hih. Niitä aion tässä esitellä. Asunnosta on ihan ekana mainittava sen verran, että se on sellainen asuntola... Pete oli ihana (niinku aina :)) ja teetti mulle oman avaimen, just sellasen mist se tiesi et mä tykkään <3 (Vaik oikeesti sain ite valkata sen.)

Mut joo, siis niinku jo sanoin, ni se on sellainen asuntola. Musta se on tosi kiva ku on sellasta yhteisöllisyyttä ja kimppahenkee, niinku hiuakn eurooppalaiseen tyyliin. Hyvä esimerkki tästä on esimerkiksi meidän yhteiskeittiö. Sellasten perus suomijunttien mielestä se voi olla ahdistavaa joutua oikeesti puhumaan naapureille, mut onneksi siellä on muutenkin aika kansainvälinen meininki. Meillä on naapureina ainakin virolaisia, italialaisia ja vietnamilaisia. Ne vietnamilaiset on töissä siinä alakerran kiinalaisessa ravintolassa. Tiiän, ku oon jutellu niiden kans. Tässä on kuva meidän yhteiskeittiöstä. Musta tosi kiva toi vihree kasvi, piristää. Noi tuolit näyttää rumilta sivistymättömään silmään, mut mun kaveri on arkkitehti, ja se sano et ne maksaa ainaki monta sataa euroo. Jotain klassist kamaa kuulemma. 

Niinku jotku ehkä tietää, niin eurooppalaiseen kulttuuriin kuuluu perinteisesti se kans, et saa tupakoida baareissa, leffateattereissa ja missä vaan. Musta se on ihanan boheemia. Nykyään missään, ainakaan nolossa Suomessa, ei saa polttaa, paitsi jossain rumissa kopeissa ja talojen takana, ei ees junissa enää oo tupakkakoppeja. Sanotaan, et tupakointi rumentaa ihoa ja hiuksia yms., mut en tiä, mä ainakin oon fucking fabulous. Sen lisäks et tupakoitsijoita haukutaan rumiksi, ne koitetaan tunkee rumiin tupakointipaikkoihin. Miksi ihmeessä tupakkapaikan pitäis olla ruma??? No, ei meillä! Nimittäin me maalattiin meidän talon takana olevan tupakkapaikan tuhkakuppi kromivärillä kimaltelevan hopeaksi. Nyt ku meitin, kulta olis ollu arvokkaampi. No, anyways... Meni vähän seinäänki.

Toinen juttu, jonka kanssa oon vähän niinku koetellu rajoja rohkeesti ja toteuttanut itseäni, on jouluvalot. Mä tykkään niistä välkkyvistä ihanista kirkkaista väreistä, niin miksi jättäisin niiden ihastelun yhteen kuukauteen vuodessa. Niistä tulee niin hyvälle tuulelle! Otin valokuvan tuosta pikku detaljista meidän eteisessä. Valoketju kiertää ovenkarmit, mutta sitä jäi vielä yli niin keksin ihan tosta vaan, että niistä voi tehdä tuollaisen saniaismaisen kiemuran valokatkaisijan ympärille. Saniainen on kiva symboli, joka tuo syvyyttä arkipäivään samalla, sillä se yhdistyy mielissä elämän ikuiseen sykliin ja jälleensyntymiseen, myös Jeesuksen ylösnousemukseen. Näin tullaan siis takaisin jouluteemaan, hih, mutta mun mielestä tällaisia sikasyvällisiäkin juttuja on hyvä kelailla ihan milloin vaan

. 

Kuten kaikki Tukholmassa joskus käyneet ovat omin silmin todistaneet, niin Ruotsissa kaikki on paljon tyylikkäämpää. Ihmiset, muoti, kaupat, kahvilat, kaikki! Oon ite niin tyylikäs kyllä, et sulaudun selkeesti joukkoon siellä. Tiedän, koska viime keväänäkin kun olin siellä hakemassa hiukan inspistä mun tyyliin ja sisustukseen, kaikkeen sellaseen, niin kaikissa kaupoissa ne myyjät alkoi heti niinku puhua mulle ruotsia. Eli ne todennäköisesti katsoivat mua ja mun vaatteita, koko habitusta, ja ajattelivat et pakko olla Tukholmalainen. Vaikken oo ees blondi tai mitään. No, siis muistuttamaan näistä ihanteista, jotka siis Petellekkin on tosi tärkeitä, niin meidän vessassa on kuvia, keistä muistakaan, kuin Ruotsin kuningasperheestä. Ei kyllä oo vielä Estellestä kuvia, harmi. Madde on mun lemppari, koska Viccan on niin läski nykyään... 

Sorry kun noi kuvat on niin isoja, en oikeen osaa vielä tätä blogaamista. Kysyn tytöiltä apua kun seuraavaksi treffataan. Se vielä piti sanoa, että jos joillain lukijoilla on mielessä joitain piristäviä  ja helposti toteutettavia pikku yksityiskohtia, jotka voisivat vielä auttaa mua enemmän tuntemaan oloni kotoisaksi, niin laittakaa hei kommenttiosioon rohkeesti vaa ;) Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin! 

Kesäterkuin: Lotta <3