Gossips and magnificent nails.

Moikkamoi kaikille taas,


lähestyvä kylmä syksy ja viimeiset kesän rippeet on saaneet mun mielen tosi haikeaksi viimeisen viikon aikana. Oon ollut tosi down, eikä ees hellät hetket mr. CEO:n kanssa oo tehneet mun haikealle fiilikselle käytännössä mitään. En oo oikeestaan edes jaksanut laittautua kummemmin, vaatetus on ollut lähinnä rento casual&blue jeans viime aikoina.
 Korkkaritkin jäivät kaappiin pölyttymään ja oon kulkenu "käytännöllisemmissä" kengissä, eli balleriinoissa. Näin yhtä vanhaa luokkakaveria tänään, joka huomautti vähän piruillen mun vaatteista. Nähtiin Stockkan herkussa ja olin just ihan super ankeen näköisenä tullut töistä ja lastasin jotain random hedelmiä mun koriin kun se tuli moikkaamaan ja mainitsi et mun tyylli on nykyään " jotenki luonnollisempi".



Excuse me? Ihan vittu todellakin jaksan vielä huolitella itseäni, vaikka onki ollut vähän kiire ja syysmasista.

Kaiken lisäksi Anu Saagimin mielipide rumien ihmisten tarpeesta käydä leikkauttamassa kasvojaan sai mun haikeuden ja ärtyisyyden muuttumaan mulle ei-niin-tyyppilliseksi epävarmuudeksi. Onko musta tulossa yksi niistä lössyköistä suomalaisista naikkosista, jotka vetelevät typerässä hiirenharmaassa seppälä-jakkupuvussa ja kynityssä sihteeritukassa läskimakkarat liian pienten farkkujen yli tursuten k-marketin kulmilla käsilaukku (ruma) täynnä tarjouskahvia?

Tai yksi niistä lähipubin ämmistä, joka kiskoo kaljaa suomi-paita päällä ja sössöttää kaljanhajuisena jostain vitun veteraaneista ja itsenäisyyssodasta 1700-luvulla. Huoh.

Ihana oikeestaan et Anu uskaltaa sanoa suoraan mitä oikeat naiset ajattelee muitten naisten ulkonäköasioista, ja että kauniilla mutta myös meillä ÄLYKKÄILLÄ on niin upea edustaja kuin hän. Katsokaa miten raikkaat kasvot! Gotta love that lady!




Jos vaikka vertaa Anu Saagimia johonki Marie Curieen:



niin voitte varmaan päätellä kumpi on oikeesti helposti lähestyttävämmän, naisellisemman ja miellyttävämmän oloinen? Mä ainakin keskustelisin mieluummin Saagimin kanssa...

Mut anyways, Anun kipakat kommentit sai mut ryhdistäytymään ja viilaamaan itteäni syyskissakuntoon.

Löysin netistä kaikkia inspiskuvia mun tulevalle syyslookilleni ;)























Tää oli vähän tämmönen sydämmenkevennyspostaus! Ens kerralla vähän tasokkaampaa settiä!

<3 Jasmin

Hair issues

Lotta täällä taas, heippa!
Meillä oli tyttöjen kanssa ihana samppanjainen ja kupliva viikonloppu. Kaikilla oli kaunista päällä ja iloinen mieli. Kirjoitetaan varmaan myöhemmin syventyvämmin niistä juhlista ja kuvien kera. En ole vielä ehtinyt laittaa kuvia koneelle, koska mulla on myös elämä :)

Mulla on aina ollut tosi intohimoinen suhtautuminen mun hiuksiin. En halua tehdä niille mitään pahaa, vaan haluan olla mun hiusten paras ystävä ja tarjota niille vain luksusta. Oon kans tällainen tosi luomu tyyppi ja myös luonnonkaunis niinkuin keijukaiset. En halua laittaa mun hiuksiin mitään kamalia myrkkyjä, joita on hiusväreissä. Kuitenkin halusin itselleni blondit. Päätin värjätä hiukset Macurthin blond hennalla. Siinä on hennaa, camomillaa, akasiaa ja cassiaa. Sopii siis tällaiselle luonnolliselle kaunottarelle! Ennen käsittelyä pesin hiukset Biozellin syvärillä, jonka ostin Anttilasta (palvelu oli TODELLA hyvää, se oli varmaan joku kampaaja ammatiltaan se myyjä). Toi Macurth on siis sellaista jauhetta, johon pitää lisätä kiehuvaa vettä, jolloin tuloksena on kulhollinen ripulikakan näköistä mössöä, joka tulee hieroa omaan päähän. Joku moderni performanssitaiteilija varmaan saa tästä jotain ideoita... No kummiski, siis kauhee vaiva: tarvikkeiden shoppailu, hiusten pesu, aineen sekotus, polttavan kakkaliejun koskettelu herkin sormin, venailu 2 tuntia, mössön pesu pois...huoh. Ja sitten! No result! Nothing happened! Mun hiuksille ei tapahtunut mitään. Ne on yhä yhtä tummat. Tää siis opetuksena kaikille luomuille ja supertiedostaville naisille: ei näillä hennoilla saa päätä vaaleeksi.

Ei kuitenkaan mennyt musta ihan nappiin Beyoncellakaan. Siis tähän on ollut puheenaiheena nyt kaikkialla. En ymmärrä miksi nainen, jolla on kauniit pitkät ja paksut hiukset kynii ne. Onks tää niinku joku statement homojen oikeuksien puolesta? Jos on, niin you go girl! Vai onko Beyonce nyt lesbo? Jos on niin samat sanat ku edelliseen ja lisäks kaikille rekkiksille onnea ihan sikana. Eikä se voi ees olla, että se olis kasvattamassa sen luonnollista väriä, mikä sekin olis must tosi jees ja ihanan luomuu, mutta siis kun se värjäs samalla blondiksi. Nyt tykkään kyl selkeesti enemmän J.Lo:sta. Ainakaan ei tarvii sit enää sitä miettii.

En nyt tiiä mitä teen tän mun hair issuen kanssa. Tunnen kuitenkin olevani blondi ja se on kamalaa kun ulkokuori ei matchaa sen oman tuntemuksen kanssa. Transseksuaalit ihmiset ehkä tajuu mua, tai jos joku on esim joutunut koomaan kun on ollut 20v. ja sit ollut koomassa 25 vuotta ja herää 45-vuotiaana. On se varmaan aika sokki, neki tyypit varmaa tuntee ittensä sisält erilaiseks ku ulkoa. Hmm. Nyt meni liian deepiks ehkä. Mä aina eksyn syville vesille kun annan vaan ajatuksen lentää. Mut voitte laittaa kommentteihin jos keksitte jotain ja sit kans mielipiteit Beyoncen lookista yms. Ois kiva saada enemmän kommentteja! Puss.

Rainy day blues by Lotta

Mulla on ollut tänään ihan älyhuono päivä. Ensinnäkin, tänään on satanut _koko päivän_ aivan kaatamalla. Turha oli siis ajatellakaan mitään kivoja kampauksia täksi päiväksi. Lisäksi mulla ei todellakaan oo mitään tällaiseen kökkökeliin sopivia kenkiä. Mun mielestä kumisaappaat on siis vihoviimeiset jalkaanlaitettavat. Niinku mun sisko sanoo, ne on ihmisille, jotka katsoo kaupungille lähtiessään ikkunasta ulos, mutta ei peiliin lainkaan. Mulla oli siis tänään jalassa mun kultaiset sandaalit. Tiesin, ettei ne olis parhaimmat, mutta sitä en osannut ennakoida, että mun varpaat tulis näyttämään niissä pian siltä, että olisin nukahtanut kylpyyn pariksi tunniksi. Siis ihan sellaset mummovarpaat, hyi. Tyyli pilalla.

Toiseks, meil oli kinaa Peten kans. Mä en oikein viitsi kertoo miksi, koska suojelen sen anonymiteettii, koska who knows mitä tästä meidän blogista jonain päivänä tulee. Siksi on fiksuu nyt jo miettiä läheisiä, haluaako ne olla julkisuudessa. No kuitenki, tuli vähän paha mieli siitäkin. Tai siis itse asiassa, a lot. Meillä oli kuitenkin myös yksi päivä taannoin riitaa siitä, kun Pete haukkui meidän blogia. Ihan kuin mulla ei olis tarpeeksi kestämistä siinä, että meitä haukutaan esimerkiksi kaksplussassa ja iltalehden keskusteluissa. En aio antaa kateellisen puheen vaikuttaa kirjoittamiseeni, oon katkerien kielien yläpuolella. Niin muutkin tytöt. No anyway, sillon ku oma rakas sanoi pahasti blogista, niin kyllähän siinä kyynel tuli. Se on jotenkin ihan eri... Onneks on mun tytöt, joiden kanssa ollaan yhessä tässä. Hoes before bros!

Ainoo valopilkku tässä supermasispäivässä oli se, kun oltiin Stellan kanssa jumppatunnilla. Otin kuvan mun jumppatopista. Näettekö miten hikiseksi se on tullut? Oon siis todella rehkinyt ja kaloreita on palanut. Kuitenkaan tämäkään ei mennyt ihan niinkuin olisin toivonut. Mulla ei ollut matkassa yhtään hiuslenkkiä, joten ajattelin ostaa matkalla Siwasta niitä. No, Siwassa ei ollut niitä, WTF. Siwa on kiva my ass. Menin sit jumppaan hiukset auki, voitteko kuvitella. Siellä sitten mun auringonnousun väriset kutrit heiluivat sinne tänne, välillä en nähnyt mitään. Ilman Stellaa olisin siis varmaan purskahtanut kyyneliin tässä kohtaa. Enough is enough. Liikaa vastoinkäymisiä yhdelle tytölle, yhdeksi päiväksi.
Loppuun vielä mun yhden lempiartistin kappale ja musiikkivideo kuvaamaan mun surutunnelmia. Tsekatkaa!Jippu- Tuonelan koivut

Little things make big things happen

Heippa! Tää on mun, eli Lotan eka blogipostaus, ikinä, niin hiukan jänskättää. Ajattelin kertoa hiukan fiiliksiä mun ja mun poikaystävän eli Pertin, eli Peten kauanodotetusta yhteenmuutosta, kuvilla höystettynä tiettykkin :) Ollaan seukkailtu pian pari vuotta jo, eli mun mielestä ollaan tosi maltillisesti tehty tää iso päätös. Muutan siis Peten luo ja haasteena on ollut saada siitä poikamiesboksista mun näköinen myös. Pienillä kauniilla yksityiskohdilla mä olenkin mielestäni saanut naisen kosketuksen näkymään siellä, hih. Niitä aion tässä esitellä. Asunnosta on ihan ekana mainittava sen verran, että se on sellainen asuntola... Pete oli ihana (niinku aina :)) ja teetti mulle oman avaimen, just sellasen mist se tiesi et mä tykkään <3 (Vaik oikeesti sain ite valkata sen.)

Mut joo, siis niinku jo sanoin, ni se on sellainen asuntola. Musta se on tosi kiva ku on sellasta yhteisöllisyyttä ja kimppahenkee, niinku hiuakn eurooppalaiseen tyyliin. Hyvä esimerkki tästä on esimerkiksi meidän yhteiskeittiö. Sellasten perus suomijunttien mielestä se voi olla ahdistavaa joutua oikeesti puhumaan naapureille, mut onneksi siellä on muutenkin aika kansainvälinen meininki. Meillä on naapureina ainakin virolaisia, italialaisia ja vietnamilaisia. Ne vietnamilaiset on töissä siinä alakerran kiinalaisessa ravintolassa. Tiiän, ku oon jutellu niiden kans. Tässä on kuva meidän yhteiskeittiöstä. Musta tosi kiva toi vihree kasvi, piristää. Noi tuolit näyttää rumilta sivistymättömään silmään, mut mun kaveri on arkkitehti, ja se sano et ne maksaa ainaki monta sataa euroo. Jotain klassist kamaa kuulemma. 

Niinku jotku ehkä tietää, niin eurooppalaiseen kulttuuriin kuuluu perinteisesti se kans, et saa tupakoida baareissa, leffateattereissa ja missä vaan. Musta se on ihanan boheemia. Nykyään missään, ainakaan nolossa Suomessa, ei saa polttaa, paitsi jossain rumissa kopeissa ja talojen takana, ei ees junissa enää oo tupakkakoppeja. Sanotaan, et tupakointi rumentaa ihoa ja hiuksia yms., mut en tiä, mä ainakin oon fucking fabulous. Sen lisäks et tupakoitsijoita haukutaan rumiksi, ne koitetaan tunkee rumiin tupakointipaikkoihin. Miksi ihmeessä tupakkapaikan pitäis olla ruma??? No, ei meillä! Nimittäin me maalattiin meidän talon takana olevan tupakkapaikan tuhkakuppi kromivärillä kimaltelevan hopeaksi. Nyt ku meitin, kulta olis ollu arvokkaampi. No, anyways... Meni vähän seinäänki.

Toinen juttu, jonka kanssa oon vähän niinku koetellu rajoja rohkeesti ja toteuttanut itseäni, on jouluvalot. Mä tykkään niistä välkkyvistä ihanista kirkkaista väreistä, niin miksi jättäisin niiden ihastelun yhteen kuukauteen vuodessa. Niistä tulee niin hyvälle tuulelle! Otin valokuvan tuosta pikku detaljista meidän eteisessä. Valoketju kiertää ovenkarmit, mutta sitä jäi vielä yli niin keksin ihan tosta vaan, että niistä voi tehdä tuollaisen saniaismaisen kiemuran valokatkaisijan ympärille. Saniainen on kiva symboli, joka tuo syvyyttä arkipäivään samalla, sillä se yhdistyy mielissä elämän ikuiseen sykliin ja jälleensyntymiseen, myös Jeesuksen ylösnousemukseen. Näin tullaan siis takaisin jouluteemaan, hih, mutta mun mielestä tällaisia sikasyvällisiäkin juttuja on hyvä kelailla ihan milloin vaan

. 

Kuten kaikki Tukholmassa joskus käyneet ovat omin silmin todistaneet, niin Ruotsissa kaikki on paljon tyylikkäämpää. Ihmiset, muoti, kaupat, kahvilat, kaikki! Oon ite niin tyylikäs kyllä, et sulaudun selkeesti joukkoon siellä. Tiedän, koska viime keväänäkin kun olin siellä hakemassa hiukan inspistä mun tyyliin ja sisustukseen, kaikkeen sellaseen, niin kaikissa kaupoissa ne myyjät alkoi heti niinku puhua mulle ruotsia. Eli ne todennäköisesti katsoivat mua ja mun vaatteita, koko habitusta, ja ajattelivat et pakko olla Tukholmalainen. Vaikken oo ees blondi tai mitään. No, siis muistuttamaan näistä ihanteista, jotka siis Petellekkin on tosi tärkeitä, niin meidän vessassa on kuvia, keistä muistakaan, kuin Ruotsin kuningasperheestä. Ei kyllä oo vielä Estellestä kuvia, harmi. Madde on mun lemppari, koska Viccan on niin läski nykyään... 

Sorry kun noi kuvat on niin isoja, en oikeen osaa vielä tätä blogaamista. Kysyn tytöiltä apua kun seuraavaksi treffataan. Se vielä piti sanoa, että jos joillain lukijoilla on mielessä joitain piristäviä  ja helposti toteutettavia pikku yksityiskohtia, jotka voisivat vielä auttaa mua enemmän tuntemaan oloni kotoisaksi, niin laittakaa hei kommenttiosioon rohkeesti vaa ;) Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin! 

Kesäterkuin: Lotta <3