Ciao!Ensi viikolla alkaa taas opiskelu, blaah. Vielä on ihan nättejä ilmoja, mutta onneksi pian tulee syksy. Kesä on mun kaltaiselle kauneuden rakastajalle esteettisesti haastavaa aikaa, ainakin Suomessa. Onneksi on helppo mennä välillä vaan laivalle Ruotsiin, missä ihmiset osaavat pukeutua. Olin eilen kirjastolla lukemassa ja törmäsin sielläkin tähän kuluneen kesän kuvottavimpaan muoti-ilmiöön. Stella osui naulankantaan kirjoittaessaan noista exhibitionisti-mameista, ja oon aivan varma että tytöt komppaa kans tässä... Nimittäin mikroshortsit + vääristynyt kehonkuva = grossness. Tiedättekö ne tänä kesänä katukuvaan ilmestyneet entistäkin pienemmät shortsit, melkeen ku pelkät taskut jättimäisten persposkien päällä, ei anna mitään armoa läskeille, saati viattomille kanssaeläjille. Let's face it, suurin osa suomalaisnaisista ei oo mitään fitness jumalattaria, vaan hese maistuu... Mä en suoraan sanoen haluaisi nähdä sitä pakaran ja takareiden välistä selluliittista taitekohtaa siellä minne tahansa pääni käännän. Missä on itsekritiikki? Onko teillä vääristävät peilit kotona? Jos on läskiä, niin kannattaa mennä salille. Jos on patalaiska ja mielummin pysyy rumana, niin vähintäänkin kannattaa sitten laittaa joku iso kietaisuhame tai muu viitta niiden löllöjen peitoksi. Mun mielestä tollasen vois kriminalisoida. Jopa se pelkät legginssit-muoti oli kauniimpaa kuin tämä. Sietääkin kysyä, mitä seuraavaksi???
 |
| In A Nutshell |
 |
| Tässä näemme havainnollistavan kuvan shortsimallista, josta puhun. Nämä laardipyllyillä, not nice. |
Toisaalta mun tulee olla tosi kiitollinen kaikille niille majoneesipeppuisille suomalaisnaisille, koska sen lisäksi että ne vievät aina mun ruokahalun, niin ne myös tuovat motivaatiota itsestään huolehtimiseen. Katon niitä ja kelaan et No Way, tollaseksi en halua tulla ikinä. Tä voi kuulostaa ilkeeltä, mutta lihavathan aina itse sanoo, että niillä on sisäistä kauneutta ja sitä mä en käy kieltämään. Samoin jos joku sanoo mulle, et oon ilkeä tai tyhmä, ni mä sanon että ainakin oon hyvännäköinen. Jokasella on joku oma vahvuus. Joskus oon koittanut neuvoa yhdellekkin hiukan pulskemmalle koulukaverille, et se olis kauniimpi jos ei söis niin paljon sipsejä ja vaihtais vaikka light-limuun, niin se vaan suuttui, joten aattelen nykyään et oma on ongelmansa sitten, jos ei apu kelpaa. Tein muuten eilen tosi herkullista couscous-salaattia. Siin oli salaattii, couscousii, papuja, tomaattii, retiisii, kurkkuu, sipulii, fetaa, öljyy, etikkaa, sitruunaa ja suolaa. Ei siis ihan kauheesti kalorei, vaik oli herkullinen.
 |
| Namskis. |
Mut joo, mun oli tarkoitus kirjoittaa mun kuulumisista tohon koulun alkuun ja kesän loppumiseen liittyen, mutta got vähän carried away kun aloin kirjoittaa noista selluliittipepuista. Kuitenkin vielä lyhyesti syksyn haasteista: 1. Pitää pystyä säilyttämään rusketus, eli solariumkortti pitää taas ostaa. 2. Pitää löytää tällä viikolla vielä joitain söpöjä syysvaatteita koulua varten! 3. Pitää alkaa herätä sika-aikasin ja hengata tylsien koulukavereiden kanssa ja lukea ja kaikki se. Siinä ne kai... Sairaan masentavaa. En tiiä miten kestän. Pitää kai vaan ostaa itelleen paljon yllätyslahjoi ja käydä eteläs ja sellasta. Kirjottelen varmaan noista sit myöhemmin lisää.
Peace and Love, Lottis <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti