Näytetään tekstit, joissa on tunniste Amelie. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Amelie. Näytä kaikki tekstit

perjantai 30. elokuuta 2013

Always read something that will make you look good if you die in the middle of it!

Löysin hauskan lainauksen, jonka pistin otsikoksi. Se kuvaa ehkä parhaiten kirjaa, jonka äskettäin luin.

Tiedemies ilmestyi viikko sitten kotiin lahjan kanssa. Aina syksyisin mulla tulee hiukan rauhallisempi ja syvällisempi puoli esiin. Kuten jo edellisessä postauksessa sanoin, Amelie on taas herännyt henkiin ja runotyttö elää. Kulta tietysti on vuosien varrella oppinut tuntemaan mun henkisen syklin ja tuli kotiin mulle ostamansa kirjan kanssa.

Voitteko kuvitella mitään ihanampaa kuin istua ihanasti valaistussa lukunurkassa, juoda laadukasta teetä ja hypistellä kaunista uutta kirjaa? No, ehkä kesällä biitsi, bruna ja bileet on in, mutta syksyllä on kehräävä kotikissa, syvällinen Amelie ja ikkunalaudan vieressä lukeva ihastuttava neiti! 

Mun pieni yrttitarha ja uusi kirja! 

Sitten vähän kirjasta. Nimi on Ja virtahevot kiehuivat altaissaan, mutta virtahevoista se ei kerro. Enemmänkin ihmisistä, jotka kiehuvat samalla tavalla elämän suuressa altaassa. Onneksi mun oma altaani on tällä hetkellä sopivan lämpöistä ja täytetty ihanalla kylpyöljyllä. Niin samettista elämä tuntuu olevan. 

William S. Burroughsin ja Jack Kerouacin kirja sijoittuu 1940 -luvulle ja uskoisin, että tästä tehty leffa olisi visuaalinen nautinto! (Vähän niin kuin Kultahatussa lepattavat valkoiset verhot, ah!) . Päähenkilöt kirjottaa vuorotellen juttuja ja juoni on lyhykäisyydessään kertomus siitä, miksi 17 vuotias Phillip tappaa häneen ihastuneen vanhemman miehen. Käydään läpi päiviä ennen tapahtumaa ja tavallaan yritetään selittää miksi tähän päädyttiin. Tarina perustuu tositapahtumaan, mikä on aika jännää.  

Luin kirjan parissa päivässä, koska juoni oli jännittävä ja se oli ihan hyvin kirjoitettu. Kannoin sitä mukanani asunnossa melkein koko ajan. 


Kirja on kaunis jopa sisältä! Ja sopii yhteen herkullisen avokadon kanssa!

Kirjassa on se hyvä puoli, että kansi on tosi kaunis. Mun motto on jo pitkään ollut, että kauneus ja äly mahtuu samaan ruumiiseen. Tämä pätee myös kirjoihin. En halua kotiini rumia esineitä, enkä näe, miksi ruma kirja olisi jotenkin tervetulleempi kuin ruma matto tai rumat verhot. Jos saan ruman kirjan lahjaksi, annan sen seuraavana jouluna eteen päin tai pistän kirpputorille. Tahdon, että kirjahylly inspiroi, kutsuu ja kaunistelee olohuoneessa. En sitä, että se näyttää kirjaston kauhtuneelta paskahyllyköltä. Samasta syystä ostan kallista käsisaippuaa - haluan sen purkin, joka on kaunis! 

Aamulla kirja löytyi puuvillalakanoiden välistä

Luin juuri Trendistä jutun, että arjesta pitää ostata nauttia. Aloitan itse nauttimisen siitä, että ympäröin asunnon täydellisen näteillä esineillä ja koristan itseni parhailla tuotteilla. En ymmärrä miksi kaikki eivät tekisi niin! Turha säästellä paria kymppiä, kun sillä voi ostaa esimerkiksi kaunista saippuaa tai designer servettejä!
Kaunista, kaunista, kaunista! 
Muistakaa lukea, juoda teetä, ottaa pitkiä kylpyjä, istua kullan kanssa ja odottaa ihanaa romanttista syksyä! 

XOXO

Stella (ja Stellan sisäinen Amelie!)

lauantai 24. elokuuta 2013

Amelie vs Breastfeeding supermoms

Heippa kaikille!

Ihan ensimmäiseksi haluan kommentoida Jassun eilistä postausta. Niin totta, girlfriend! Siis se osa, että naisen ei tarvitse ehkä olla ruma ollakseen jotenkin fiksu ja vakuuttava. Marie Curiekin olisi ehkä voinut ottaa vähän vähemmän säteilyä ja enemmän kasvohoitoja. Just saying! Hahaha!

Mutta nyt tulee vähän yhteiskunnallisemmasta aiheesta. Oli aamulla sellanen me-time, kun Tiedemiehen piti tehdä jotain työjuttuja. Lähdin kävelylle ja kahville. Vähän Amelie -päivä eli kuljeskelin ja haaveilin ja mietiskelin.

Tässä vähän kuvia:



Mun jalat kivetyksellä. 


Kahvi

Istuskelin sitten kahvilla rauhassa, nautiskelin, mutta sitten mun rauha meni rikki. Viereisessä pöydässä oleva nainen alkoi IMETTÄÄ sen pentua. Okei. Ei ole mitään imettämistä vastaan, eikä lapsiakaan. Hankin varmasti parin vuoden sisällä omia lapsia, mutta julkinen imettäminen tissit paljaana:



Saisinko mä juoda omaa kahviani tissit paljaana? No en varmasti. Sen sijaan kaikki superäidit kuvittelee, että muu maailma ei vedä cappuccinoja väärään kurkkuun, kun joutuu katsomaan roikkuvia, jauhopussin näkösiä imetysrintoja, joissa roikkuu kuolaava vauva. Pahinta on silti ne rumat, kalpeat tissit, joita kukaan ei oikeesti halua nähdä. Sitten niitä roikotellaan ja höllytellään ja tungetaan sitä kamalaa turvonnutta nänniä pennun suuhun ja tehdään hirveä numero, että kaikki varmasti näkee, että on kunnon äiti. Samat muijat sitten haukkuu Katie Pricen tyylisiä glamourmalleja, kun muka käyttää liian paljastavia vaatteita, mutta samaan hengen vetoon heiluttelee omia lolloja KAHVILASSA kun muut yrittää syödä. Sen vauvan kanssa voi olla himassa tai mennä vaikka vessaan syöttämään. Tai oletteko kenties kuulleet tuttipulloista? Tietääkseni rinnoista voi lypsää sitä maitoa ja sitten juottaa tuttipullosta, mutta sekin on varmaan kauhean väärin. Eniten ärsyttää kuitenkin se, että samat naiset luultavasti haukkuu vähän reittä näyttäviä naisia huoriksi ja edes julkisella paikalla pussailua ei hyväksytä, mutta sitten kun on oma lehmä ojassa, saa vaikka iskeä tissit toisten ihmisten naamalle ja roiskutella maitoa ympäri huonetta.

Jos sun boobsit ei oo tätä luokkaa, pidä ne pliis piilossa!

Ja se vauva tietysti RYYSTI oikein, että ääni kuului. Sitten heiluteltiin kahta paisunutta tissiä ja puhuttiin kipeistä nänneistä. Ja olin siis ihan metrin päässä ja suora näköyhteys eli pakoon ei päässyt. Voisinko mä alkaa sitten vaihtaa tamppoonia tai jotain kaikkien nähden, jos kerran naisilla on oikeus toteuttaa omaa hedelmällisyyttään tai mikä syy onkaan. Vaihtakaa seuraavaksi vaikka paskavaippoja kahvilan pöydissä (tosin jotku näistä polkkatukkasista, hiirenharmaista superäideistä varmaan tekee niin - pesee ekovaipat vielä teekupissa).

Googlailin hiukan netistä, että eikö mikään laki muka kiellä tätä. Törmäsinkin uutiseen, että Särkänniemessä oli ollut joku äitien protesti, jossa ne oli kaikki imettämässä puistossa. Kuvissa sitten tietty oli Marimekkoa, Globe Hopea ja muuta hippipaskaa sekä käytännöllisiä (rumia) kävelykenkiä niiin paljon, ettei mitään rajaa. Pahinta oli kuitenkin nähdä, että porukka imetti ihan sairaan isoja muksuja. Silleen 1v, tajuan kyllä. 3v, what the hell? Varmaan pari 10 v. muksuakin jossain otti hörppyä. 

Pojalla voi olla vähän vaikeaa koulussa, kun mami ei tule imettämään

Mitä ajatuksia tämä teissä herättää?


Terveisin, vähän vihainen Stella (mut love you all<3)